Löysin itseni hauskalta kotisivulta, jossa esiteltiin miesten farkkumuotia raikkaalla tavalla. Katsoja saa avata hiirellään videolla esiintyvän mallin takin, riisua paidan ja heitellä poloista sinne tänne.
Ihastelin mainosmiesten mielikuvitusta, ja tein työtä käskettyä. Mietin, mikä tässä tuntuu niin tutulta. Kunnes taannuin 90-luvulle. Tarkemmin sanottuna Madonnan Justify my love -videolle, jossa samainen mies pelehtii Madonnan kanssa aivan yhtä yläosattomissa kuin näytölläni. Näin taisi tapahtua myös siviilissä.
Nyt Tony Ward mannekeeraa Wranglerin Blue Bell -farkkumallistolle. Jos joku kysyisi millaiset vaatteet Tonylla oli, en pystyisi kuvailemaan niitä tarkasti. Huomioni kiinnittyi lähinnä siihen miten farkkumies kärsii käsissäni: strippaa, tippuu tuolilta, kaatuilee. Olen kamala, kamala nainen. Jos riepoteltavana olisi nainen, olisi ratsuväki valitettavasti kutsuttu paikalle aika päivää sitten.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti