Reseptilääke laukkuhulluuteen?

Silmissä sumenee. Tekee mieli kiljua, mutta ääntä ei lähde. Poskiin nousee lämpö ja iloinen puna. Kurkkuun tulee pala. Ei voi istua, mutta ei seistäkään. Olla paikallaan tai liikkua. Aivan kuin kädetkin vispaisivat. En pysty kuvailemaan aivan tarkkaan mitä kaikkea fyysistä kohtaukseen liittyy, sillä sen saadessani en ole täysin läsnä. Vaarallista, vai mitä? Laukut tekevät minut hulluksi.

Muistan ikuisesti, kun sain pitkään haaveilemani Mulberryn Roxannen. Lompakko ei ollut samaa mieltä kanssani lähes tuhannen euron kertainvestoinnista, joten päätin säästää päivittäin ajattelemaani täydellistä ruskeaa nahkalaukkua varten. Mutta mitenkäs laukku-, kosmetiikka- ja vaatehullu säästää, kun joka hetki kulmalla tulee vastaan toinen toistaan ihanampia juttuja? Siis unelmoin rakkaudestani lähes vuoden. Ihailin ääneen, Keksin hyviä tekosyitä. Se kestäisi läpi elämäni. Hinta olisi käytössä taatusti vähemmän kuin sesongin tai kahden yli kantavalla kassilla. Törmäsin siihen usein, tarkoituksella. Loin rakastuneita katseita kun näimme. SIlitin pintaa, sovitin oikeaan käteen, kokeilin vasempaan. Nostin olalle. Kurkistin sisälle. Uneksin meidät kahdestaan.

Taivaan kiitos poikaystäväni oli järkevää, säästäväistä sorttia, joten sain ihanuuden joululahjaksi. En tiedä olisiko minulle löytynyt tepsivää hoitometodia? Reseptilääke laukkuhulluuteen? Voi sitä itkun määrää, kun näin valtavan paperipussin ja sen sisällön jouluaattoiltana....

Olen sittemmin hankkinut useamman kalliiin laukun. Jättänyt niiden vuoksi tupakanpolton koskaan aloittamatta, jättänyt 138,5 drinkkiä juomatta, ostanut vain laadukkaita vaatteita, jotka kestävät sesongista toiseen. Venyttänyt jenejä, kun elämää suurempi luottokorttilasku lasahtaa lattialle. Ostanut laadukkaita, erikoisia vaatteita, jotka eivät taatusti kestä sesongista toiseen. Ollut on-off, säästänyt, tuhlannut.

Silti mikään muu laukku ei ole kolahtanut yhtä kovaa kuin ensimmäinen suuri laukkurakkaus. Laukun antajasta tuli elämäni rakkaus. Ihana aviomies, joka naurahtaa uutta laukkua ääneen ylistäessäni, että eikös Roxannen pitänytkään kestää koko elämääsi. Tietysti, sanomattakin selvää! Mutta niin kestävät Miu Miut, Kenzot, Luellat, Diorit ja Marcit. Ja takuulla myös Chanel ja Chlóe. Mistä hän sai päähänsä, että en haluaisi uusia läpi elämän kestäviä laukkuja? Ei siitä ollut puhetta?

 

Oisikko nää joskus vielä miun Miu Miu? 

J.K. Miu Miut Net a Porter sekä Nina´s