tiistai 26. heinäkuuta 2011

Ricky Martinista VIVA MAC GLAM -kasvo

Ricky Martin ei tänä vuonna säväytä pelkästään forssalaisella huoltoasemalla, vaan myös Viva Mac Glam 2012 -kampanjan kasvona yhdessä lord knows who Nicki Minajin kanssa. Jälkimmäinen tunnetaan paitsi hakukoneiden tarjoamasta bootysta, ilmeisesti myös musiikkiurastaan räpin ja R&B:n parissa. Rytmikäs parivaljakko on tällä hetkellä poseeraamassa kampanjan valokuvia varten Miamissa David la Chappellelle.



lauantai 23. heinäkuuta 2011

Aurinkopuuterifarssi

Pääosissa: Lancômen Sun Powder, sävy no: 01 tai 1 sekä Guerlainin aurinkopuuteri, sävy Makeup Artist.
 
Sain aikoinaan Lancômen pyöreään, läpikuultavaan ruskeaan rasiaan pakatun aurinkopuuterin testattavaksi. En aiemmin kovin lämmennyt sarjan meikeistä, niissä oli mielestäni mummomainen fiilis, joissakin jopa tuoksua myöten. Mutta Aaron de Meyn pestaaminen talon värimestariksi teki terää, ja tuotteissa on henkistä potkua ja mielestäni myös enemmän pigmenttiä ja laatua. Tartuin siis innolla sutiin. Sävy oli vaalein sarjassa oleva. Koostumuksessa ei ollut ällöhippusia, hurraa, vaan kakku antoi kevyesti hehkuvan lopputuloksen. Siis sellaisen, että tunkkaisena päivänä näytin vähemmän tunkkaiselle. Mikä on mielestäni aika paljon aurinkopuuterilta...

Lancômeni palveli minua lähes sen viime metreille saakka, melkein vuoden, koostumus oli yltiöriittoisa. Kunnes tuli Se päivä kuukaudesta. Kylppärin lattia oli kullalleni liikaa. Naisilla kun sanotaan olevan keskimäärin yksi päivä kuukaudessa, jolloin mikään ei pysy käsissä. Ei näköjään edes lempiaurinkopuuteri. Kurkistus sarjan nettisivuille paljasti, että lattialle levinnyt luottopuuterini ei saisi korvaajaa.

Päädyin alhoissani Viking Linelle. Ja hoitovapaalla tai ei, pakkomielteeni on koluta kaikki maailman kosmetiikkakioskit läpikotaisin. Siellä siis kiersin kempparia kuin kissa kuumaa puuroa ties monettako kertaa menomatkan aikana, kun perheen miesväki viihdytti itseään pallomeressä. Lähes identtinen korvaaja löytyi. Guerlainin Terracotta Bronzing Powder -aurinkopuuteri on täydellinen! Paletissa sävy Makeup Artist näyttää hurjan tummalta, joten se jää yleensä itsepalvelupisteistä, kuten laivojen tax free -myymälöistä myymättä. Uusi muruseni olikin alennuslaarissa. Tipsi! Älä usko silmiäsi, vaan kokeile väriä, niin voit tehdä hyviä löytöjä!  Valintani on ideaali vaaleaihoisellekin kevyisiin varjostuksiin ja antamaan hillittyä lämpöä nassuun. Todellinen Makeup Artist siis. En tosin edelleenkään näytä aivan Natalia Vodjanovalta, mutta lähtökohtaan nähden yritys on hyvä.

Sudin Guerlainiani puolisen vuotta. Kerran kuukaudessa -päivät menivät, ja onnistuin pitämään muruseni ehjänä. Mutta kesälomareissu muiden meikkien kanssa oli rasialle liikaa. Kansi irtosi, puuteri nirhaantui ja levisi pitkin meikkipussiani. Yrittikö universumi rajoittaa aurinkopuuterin käyttöäni? Olen yrittänyt pysyä kohtuudessa, välttää saniaartelamaisia nenänkavennuksia ja muita viirauksia. Ja silti salama iskee minuun toistamiseen. Taitaisi olla hyvä viikko laittaa lotto vetämään?


Paras huulivoide

Laveran Lips -linjan Classic huulivoide on aivan napakymppi. Se pehmittää korppuhuulet talvella ja pitää ihon joustavana hellesäällä. Sudin sitä itselle, miehelle ja pojalle. Hintaa puikolla on Allergiakaupassa vitosen plus postikulut. Aineosat ovat pääosin luomulaatuisia öljyjä ja luonnonvahoja, putkilon värikin paljastaa voiteessa olevan avokadoa. Näin kesällä toivoisin tietysti, että lempparissani olisi suojakerroin, mutta auringon haittoja saa suojattua Shiseidon Sun Protection Lip Treament -puikolla, jossa SK 20. Suojaavuus toki määrittyy huulille levitetyn voidemäärän perusteella, mutta jonkinmoisen tyhjää paremman suojan antaa ohutkin kerros.  Ainakin rupsahtamista estävän. Ja sitä tämä aah, ihanan kuuma kesä, aiheuttaa. Onneksi vain fyysistä.


Puikko poikineen

maanantai 27. kesäkuuta 2011

Täydellinen Dior-harmaa

Dior lanseerasi viime vuonna upean, hiirenharmaan kynsilakan. Siitä kouhkattiin kaikkialla, väriä kehuttiin täydelliseksi Dior-harmaaksi. Joten tietysti minun piti saada se. Mutta todellisuudessa kaunis, tummahko harmaa ei ollut ehtaa Diorin harmaata nähnytkään. Ainoa oikea Dior-harmaa on nimittäin nähtävillä Pariisissa Avenue Montaignen putiikin seinissä. Ja nyt Opin kynsilakassa Skull & Glossbones, joka suunniteltiin osaksi uusimman Pirates of the Caribbean -leffan lakkamallistoa.

Leffa on saanut sekä kehuja että kritiikkiä. Leffakriitikot huutavat tuskaansa, miksi Johnny Depp myy sielunsa, ja tekee jatko-osan jatko-osia alunperinkin ei-uskottavalle seikkailuelokuvalle. Monsieur Depp kuulemma valitsee useimmat roolinsa sen perusteella, että elokuva olisi mieleinen hänen lapsilleen. Ei paha kriteeri, vaikka joitakin roolivalintoja ihmettelen itsekin. Nollarivistö palkkakuitissa selittänee valinnat, ja kukapa siitä voisi moittia, raha tuo sitoutumattomuutta. Henk.kohtaisesti olen onnellinen, että toiminnantäyteisessä aivan kelpo viihderainassa näyttelee nimenomaan Depp, eikä joku sieluton kuminaama. Kajal ja lakatut kynnet eivät aivan jokaisesta könsikkäästä kolahda.



sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Täydellinen silmänrajauskynä kesämenoihin

Kesämenoihin näppärän ja nopean meikin saa tekaistua laadukkaalla silmänrajauskynällä. Näyttävä rajaus yläluomella ei kaipaa seurakseen muuta silmämeikkiä kuin luottoripsarin. Ongelmana yleensä tuppaa vain olemaan se, mistäkö saisi riittävän pehmeän eli hyvin levittyvän sekä pysyvän rajauskynän. Kaapissani on paljon Diorin ja Chanelin rajaustuotteita, ranskalainen kosmetiikka on makuuni ylellisten pakkaustenkin vuoksi. Uusi kesäsuosikkini on ranskalainen sekin. Yves Rocherin muovihylsyyn pakattu Vedenkestävä kajalkynä. Se on ns. automaattikynä, muovihylsystä sopivan terävänä ihmisten ilmoille työntyvä, joten sen parissa touhutessa ei tarvitse muistaa edes teroitinta. Taattua kesälaatua siis.

Pehmeän kynän massa on suhteellisen voidemainen, se levittyy vaivattomasti paksuksikin viivaksi. Lopputulos on kauniin metallinhohtoinen. Tällä on oiva vetää Barbadoksen yössä, sopii myös Alppilan Alepan nurkille pre- ja after -hiekkalaatikkotemmellyksen. Kynä on vedenkestävä, mutta mikäli luomesi rasvoittuvat helposti, suosittelen ohutta luomivärikerrosta rajauksen päälle, lisää pitävyyttä antamaan. Helpon kesäpäivämeikin saakin muutettua syväksi kesäyöilmeeksi pohjustamalla koko liikkuvan luomen samaisella kynällä, ja painelemalla luomaria päälle. Rohkein vie koko komeuden kulmakarvoihin saakka.

Lempikynäni väriskaala on ihana. Mustan säästän syksyksi. Toivottavasti runsaslukuiset aurinkopäivät kruunaan upeilla turkoosilla sekä sinisellä. Myös kupari on upea hitusen päivettyneellä iholla. Ja päivetyksen saa purkista, Kokeile saman sarjan Päivettävää meikkigeeliä.

lauantai 18. kesäkuuta 2011

The Tiia Vanhatapio Store avattiin juhlallisin menoin

Tiia Vanhatapio avasi eilen Kiseleffin myymälänsä sekä lehdistötilaisuuden että kutsuvieraskekkereiden merkeissä. Kaksikerroksinen myymälä tarjoaa Viisikulman myymälää huomattavasti laajemman ja puitteiltaan ylellisen aakean laakean kattauksen kaikkiin mallistoihin, myös Vanhatapio Bebes -lastenvaatteisiin. Niissä Tiian mukaan yhdistyy vauvojen pyöreät muodot huomioivat leikkaukset sekä pienenkin palleron hyvin erottamat värit keltainen, musta ja valkoinen. Upea kastemekko on täydellinen valinta nimijuhlaan. Se on nähty Tanskan pikku-prinsessa Isabellan yllä. Se on siis ainoa valinta, mikäli kumpuni joskus vielä pyöristyy. Etenkin kun en itse voi pukeutua Vanhatapion valkoisiin eli Wedding mallistoon, ainakaan sen alkuperäistarkoituksessa. Tämä kun on jo naitu, ja oikein tyytyväinen siippaansa.


torstai 12. toukokuuta 2011

Sisäpihatouhut = kesä tulee

Sisäpihojen aktiviteetit ovat kesän merkki. Vaikka loppuviikoksi on luvattu viileää säätä, toivoa on. Kotisisäpihamme 50-lukuista kerrostaloaskeettisuutta, a.k.a. ankeutta, keventää lumettomina aikoina hiekkalaatikko, keinu ja puutarhasetti. Niissä kelpaa viettää tovi jos toinenkin.

Keskustan sisäpihoista suosin Cafe Engeliä. Ihanan, paahteelta suojaisan aamiaisen tai ohuen neuletakin suojassa vietetyn kesäisen elokuvaillan viettäminen, se, jos mikä on hyvää elämää.

Sisäpihoilta pääsee kätevästi myös muotiaarteiden uumeniin. Korkeavuorenkatu 2b:een, Hanna Sarénin kesäkauppaan. Ihanat pakko saada - tuotteet ovat kissapinni ja sarvikuonolaukku.Ne kulkevat hyvin kotiin ja torille pian myyntiin tulevassa Black Totessa. Kela, miksi hoitoraha on niin pieni?

Mutta ei  sisäpihaelämä ole pelkkää pumpulia. Aleksin ja Pohjoisespan väliseen Raffaellon, Königin ja Michellen muodostamaan Bermudan kolmioon voi totisesti hukkua. Kesätoikkaroivat eronneet ja karanneet  iskevät kyntensä säälimättä tyttöparkoihin, jotka eksyvät sisälle ravintoloihin. Valtaosalla kultaisista käytöstavoista ei ole tietokaan, veri- ja järkiparat yrittävät puskea ulos sepaluksesta. Nekin kai haluavat sisäpihalle.

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Perjantain pyrähdys Tukholmaan

Piipahdin perjantaina Tukholmassa imemässä itseeni kevättä Östermalmin kauppahellin liepeillä.
Pikapiipahdin vaatekaupoissa, mutta sain rutkasti vaateideoita. Ystävilleni. Täydellinen kurkumankeltainen Rodebjerin neuletakki entiselle työkaverille. Musta, kilpikonnakauluksinen anorakki, jonka etuosa  rypyttyy mielenkiintoiseksi, poikani kummille. En muista takin merkkiä, mutta uskoisin sen olevan ruotsalainen ja ehkäpä Seven? Ikiviisas Google ei löytänyt moista merkkiä, mutta se vei minut kiintoisalle Jenkkisaitille Seven New York. Verkkokaupan valikoima on yksilöllinen, graafinen. Voisi sanoa jopa eurooppalaisen rokahtava. Mutta ei sellainen Green Day -punkahtava inho ällökäs. Semmoinen, jossa kaikille uusille "asennebändeille" stailataan geelipiiikkitukka, sysimustaksi värjätty. Ainoa, mikä pisti silmääni olivat korukuvat, joissa malli irvistelee ja on olevinaan niin pahaa tyttöä, että. Ja sehän ei meille kilteille suomalaisille sovi. Puhumattakaan sliipatuista länsinaapureistamme, takaisin siis Tukholmaan.

Täydellisiä lasten ostoksia täydellisille pellavapäille tehdään Sprallissa, Nybrogatanilla. Valikoimassa on vauvojen ja  pikkuisten juttuja vaatteista juhlatarvikkeisiin, leluista sisutustuotteisiin. Sprall Outlet Sibyllegatanilla myy täydellisiä vaatteita ja myös hiukan leluja. Oih, miksi en voi järjestää itselleni lastenkutsuja tai hankkia puusta ja kankaasta valmistettua golf-settiä? Poikamme seinälle on jo hankittu poron pää, yksi vekaramme suosituimmista ilon aihioista. Oikeasti kyseessä on hirvi, mutta tarina konepellille jysähtävästä elikosta ei ole romantiikan nälkäisestä äidistä lainkaan yhtä mielenkiintoinen kuin Pukin uskollinen apuri. Samanhenkisiä päitä voi ostaa myös Ombrellinosta..

Jäi Tukohlmasta jotakin myös itselleni. Jotain, mikä hankin seuraavalla reissullani toukokuussa. Rodebjerin värikäs mekko, joka päällä näen itseni touhuamassa paitsi hiekkalaatikolla, sekä kaupungin kesässä.

Tukholman tuomisia massatuotteeksi ensi syksyn märille keleille on tietysti Hunterin kumisaappaat. Ne päällä vedetään säässä kuin säässä, vaikka ilmapuntari heilahtaisi vain hivenen kostean puolelle. Ja tiedän, Hunterit pongahtivat ainakin Briteissä pinnalle jo 2003,  tietysti Kate Mossilla jaloista. Mutta meillä myös Canada Goosen takista tuli ilmiö vasta tänä vuonna.Takki on maailman lämpimin, vaikkakin raskas kuin fan, joten en ole kuormittanut kaappia ja kukkaroa sillä. Goosen ulkoasu on ookoo, kelpo talvipomppa. Siinä, että rotsi rantautui Suomeen isosti näin myöhään on tietysti vähintään kaksi puolta. Olemme yksilöllisiä, eikä jokaiseen trendijutuun hurahdeta omaan tyyliin katsomatta. Tai olemme auttamattomasti jäljessä, huonoja pukeutujia, laatutiedottomia tai peeaa. Jaa, sano sinä.


Lav it!

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Lifefactory lasipullojen voittajat

Kiitos kaikille Lifefactory -pullokilpailun osallistujille!

3 x 2 samanvärisen pullon setit matkaavat seuraaville osallistujille:

Kari
Annaleena
Merete

Onnea, onnea, onnea!!!!
Lähettäkää yhteystietonne info(at)bigsmallcompany.com. Ihanaa viikkoa kaikille!

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Spanx -alusasut muokkaavat ja kohottavat kroppaa. Testattu. Toimii.

Burleski-villitys toi pari vuotta sitten mukanan myymäläketjuihin naisellisuutta korostavia, vartaloa muotoilevia alusasuja telinekaupalla. Jokaiseen niemeen ja notkoon ilmestyneet pepun kohottajat ja reisien hoikentajat antoivat ymmärtää, että ne olivat tulleet vaatekomeroihimme jäädäkseen. Ne hiipivät kuten push upit, syntiset korkokengät ja sääriä kaunistavat sukkahousut huijaamaan meidät yleisen normin mukaisemmaksi. Erotiikan tappamisesta huolimatta.

Tänään sain isolla kädellä tuta mitä muotoilevat alusvaattet ovat. Ja mikä on kevään juttu kemikaalien välttämisen ohella. SPANX.  Piipahdin Amerikan ihmeen, Spanxin, lanseerauksessa Spalt PR:n tiloissa Helsingissä. Jenkeissä kymmenisen vuotta sitten lanseerattu merkki on kaikkien Hollywood-tähtien, siis aivan oikeasti KAIKKIEN iholla. Niiden XXS-kokoistenkin, sillä Spanx-alusasujen sanotaan pistävän myös hoikkien naisten muodot kohdilleen. Ne kurovat ja nostavat, antavat oikeiden kohtien pullottaa.

Kaikki alkoi, kun sarjan perustaja Sara Blakely ei yli kymmenen vuotta sitten löytänyt mieleisiä alusvaatteita kauniiden vaaleiden housujensa alle: pikkarit ja inhimiliiset muodot pursusivat häntä häiritsevästi. Niinpä  Blakely tarttui saksiin ja leikkasi sukkahousuistaan terät pois. Syntyi miljoonien arvoinen idea silottavista, muotoilevista alusvaatteista. Ideaa kehiteltiin, testattiin ja lopulta Mrs Spanx päätyi Neiman Marcusin ostajan pakeille. Joka ei ymmärtänyt fantastisesta ideasta mitään. Kunnes Blakely demonstroi miltä hän näytti ilman Spanxeja. Neiman Marcus tilasi valtavan määrän tuotteita.

Julkisuuden raskaaseen sarjaan sarja päätyi, kun Oprah Winfrey julisti Spanxit yhdeksi lempituotteekseen. Ja kun vielä Gwyneth Paltrow ilmoitti pari kuukautta Apple-tyttären syntymän jälkeen punaisella matolla pulkkanarumaisen hoikkuutensa salaisuudeksi Spanxin, oli kiitorata tähtiin rasvattu. Nyt näyttelijätär toisensa jälkeen julistaa sileyden ja hoikan muodokkuuden taustalla olevan Spanx. Spanx. Spanx. Spanx. Spanx. 

Jos kerta Gwyneth, niin miksipä en minäkin. Kohotin vaatimustasoa ja otin vauhtia testiini syömällä Stockalta hakemani täydellisen porkkanamuffinssin, Avasin Spanx Super Higher Power -kurepöksypakkauksen skeptisenä. Litistyspöksyjen koko, oikea sellainen, näytti pieneltä, ja se jopa tuntui aluksi puettaessa siltä. Mutta kun sain pyöräilyhousujen malliset litistäjät paikoilleen, ne tuntuivat miellyttäviltä. Leveä kuminauha asettuu rintaliivien alepuolelle, joten jenkkiksistä ei ole tietoakaan. Lahkeensuut eivät purista.Haarakiila on puuvillainen, ja siinä on halkio vessareissuja varten. Ja pöksyt OIKEASTI tukevat vatsaa. Parin vuoden takaisesta sektiosta kiinnikkeiden vuoksi jäänyt ns. kengurupussukka, johon tepsii vain kirurginveitsi, litistyi selvästi. Ei sellaiseksi kuin aikaa ennen sektiota, mutta litistyi. Ja siihen eivät ole tähän mennessä pystyneet muut muokkavat alusasut. Olen testannut melkoi liudan koko vartaloa litistäviä sukkamekkoja, alushousuja ja erilaisia alustoppeja. And then came Spanx. Testattu. Toimii.

Mutta mikäli hankit puuterinväriset alusvaatteet, älä katso peiliin. Sujahda Spanxeihisi ja pue hyvä ihminen muut vaatteet päälle heti. Säästyt monelta pieneltä pahalta :)

Spanxien mahtavasta vaikutuksesta huolimatta tiedän, että sukkahousuja ja makkarankuoria inhoavana kuljen pitkin kyliä mieluummin pussukkani pullottaessa, ja ihmisten kysyessä olenko raskaana kuin käyttäväni sukkapukua aamua iltaa. Mutta otan takuulla Spanxini käyttöön tyköistuvien mekkojen ja hameiden kanssa.

Spanxit ovat myynnissä Stockalla.

P.S. Aikojen alussa sulat, luonnonvärit ja komistautuminen oli miesten hommaa. Nyt me omimme kaiken. Paitsi Spanxit. Amerikassa saa niitä miehillekin. Mutta mikähän siinä on, että minut ajatus uroosta, joka laitattaa täytettä rintalihaksiinsa tai pakaroihinsa, tai änkeää itsensä puristavaan paitaan, on koominen. Lähentelee vastenmielistä. En voisi kuvitella ottavani mokomaa kollia tosissaan. Joten arvon miehet, mikään ei ole kohottavampaa kuin katteellinen itsevarmuus. Hyvä ryhti, hampaiden pesu, täydelliset käytöstavat, älyn ilotulitus sekä toisen huomioon ottaminen tekevät minun mielestäni miehelle sen mihin sata Spanxia pyrkii. Testattu. Toimii.

Spanxin ständi Stockalla. Missä asiakas luuraa?
Käsilaukku matkaan, ja menoksi!

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Tallinnan antia, eipä näkynyt Elle McPhersonia meillä imetyspuuhissa

Piipahdin alkuviikosta Tallinnassa. Kaubamajan alusasuosasto oli kasvanut muutamalla uudella merkillä. Latvialainen Lauma Lingerie ja eestiläinen Bon Bon Lingerie näyttivät aivan yhtä paraatikelpoisilta kuin Elle McPhersonin kuuluisa Intimates-linja. Esittelykelpoinen alusasu tulee tarpeeseen paitsi oman mielen virkistämiseen, myös ainakin Eestin yöelämässä uusien iskumenetelmien upgreidaamiseen. Aikoinaan miesten oli kohteliaisuudenkin nimissä tarjottava juomaa häntä lähestyneelle, tai vice versa, henkilölle. Nyt naiset kampeavat itsensä baaritiskillä miehen viereen, seisoipa välissä miehen oma rouva tai ei, ja sanovat otetaanko juoma vai mennäänkö heti meille. Jälkimmäinen on suosittua, ilmeisen taloudellista miehille ja kaikin puolin ookoo. Paitsi Eestiläisten rouvien mielestä.

Pois synneistä, takaisin Tallinnan keskustaan klo 13. Alusasuteemaani ei aivan sopinut jokaisella Tallinnan matkallani toistuva Rahva Raamatt -kirjakauppapiipahdus. Kirjaosastolla on ihana kattaus sisustus- ja matkakirjoja, joita pitää käydä ihastelemassa. Mutta kirjojen ohessa yhtä tärkeä syy kivuta Virukeskuksen kolmanteen ja neljänteen kerrokseen ovat kirjakaupan yhteydessä toimivat ihanat ravintolat, joista toinen tunnettiin aikoinaan myös ensimmäisenä päiväsaikaan piipahdettavana samppanjabaarina kaaaaaauan sitten.

3 krs:ssa toimntaansa jatkaa jo pidemmän aikaa paikassa toiminut ravintola ja -loitsija. Uusi tuttavuus oli neloseen hetki sitten avattu More, jonka ruokalistalta sai lukea mukavan konstailemattomia vaihtoehtoja ranskalaisesta sipulikeitosta päivittäin vaihtuvaan lounaslistaan. Itse kallistuin aina toimivaan valkosipuliseen Kanaa Kievin tapaan. Se oli ryyditetty raikkaasti salaatilla, johon terää antoi sitruunaöljy. Simppeliä, kaunista ja hyvää. Ystäväni oli tyytyväinen sipulikeittoonsa. Etenkin, kun lounaat kruunattiin laskiaispullalla sekä kanelipullalla, jolle huonosti valotunut valokuva ei valitettavasti anna oikeutta.

En siis olisi ähkyissäni voinut valloittaa uusia mantereita, saatika alusasuosastoa. Minusta ei ollut änkeämään  itseni, kanaa, pullaa ja vihreää teetä sovituskoppiinl. Kuollut ajatus, vaikka uusi elämänasenteeni ja mantrani on: olen riittävä, olen hyvä, olen ihana.  Ja ihanaa oli myös the Body McPhersonin alusasusetti, jonka toppimainen rintaliivi osoittautui tarkemman paljastelun jälkeen imetysliiviksi. Ja siten entistä ihanammaksi. bravo bravissimo. Missä nämä olivat, kun olin perheeni Valio ja Arla? Te raskaana olevat ja imettävät, äkkiä lahden yli ja hamstraamaan näitä.

Viimeinen pyhiinvaelluskohteeni oli Kaubamajan kosmetiikkaosasto. Se oli oli kuten aina. Maankin väkilukuun nähden valtavan suuri ja täynnä valinnanvaraa, Hauska havainto hajuvesimeren keskellä oli Fauchonin suklaateline. Kirjaimellisesti palanen Ranskaa Annick Goutalin ja muiden tuoksuihanuuksien keskellä. Suosittelen Tallinnaan suuntaavia aina myös katsastamaan Givenchyn meikkitelineen, sarja kun menestyy kaikkialla muualla kuin meillä Suomessa. Jenkeissä se oli jossakin vaiheessa Dioria suurempi, liekö vieläkin?

Kaubamaja tarjoaa Tallink Siljan Club One -jäsenille sekä Kaubamajan kanta-asiakaskortin haltijoille  5% alennuksen. Sen saa alennetuistakin tuotteista. Raskaamman sarjan shopauttajille siis todellinen säästö, pienempiin ostoksiin henkinen lisä.  Sekä syy kiertää vielä yksi kierros kussakin kerroksessa uudestaan.

Mikäli tarvitset vielä yhden sysäyksen rientää kevätreissuun, täältä pesee. Kynsilakkaosaston ale-laarista sai Essien mm. oranssitaittoisia punaisia lakkoja 5 eurolla, Kevään täydellisimmät sävyt poistomyynnissä, mikä muotisynti! Älkää kertoko kenellekään, jotta eivät lopu kesken.

Rahva Raamatt -kirjakauppa ja ihanat valot kahvilasta katsottuna
Tsiisus, mitkä kanelipullat
Ranskalaista raitaa ja sipulikeittoa
This is what I call imetysliivi!!!

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Norjalainen keppihevonen ja Brian Setzer

Talvipäivän taantumia. Piipahdin noin kuukausi sitten rakkaan, ihanan ystäväni luona Oslossa. Kuvan keppihevonen on tavattavissa Grunerloekkan kaupunginosassa, Birkelundenin puistikossa, jossa järjestetään  kirppareita sunnuntaisin kesät talvet. Vierailuviikonloppuna oli pakkasta 15 ja rapiat, mutta siellä ne viikingit urheasti myivät ja ostivat tarpeellista ja tarpeetonta. Onko suomalaisten talvisotameininki kuopattu?

Ihana piipahduskohde Usluun suuntaaville on myös Liebling -kahvila, jonne Leena vei minut aamiaiselle. Ostimme edellisillan istuskelusta ja erinomaisen drinkkibaarin tarjoilusta nälkiintyneinä talon suurimmat aamiaistarjottimet sekä erinomaiset croissantit. Talon täydellinen yrtti-, ei suolapainotteinen, pesto palautti uskoni Italian herkkuun, johon aikoinaan kyllästyin. Oli ihanaa päästä myös hipelöimään ilmeisellä rakkaudella  myymälään valittuja design-juttuja niin lapsille kuin aikuisille, joita Lieblingin putiikkinurkkaus tarjosi. Mieheni ja poikani saivat ystävältäni tuliaiseksi vanhan kunnon pierupussin. Minä lähdin turskalandiasta ihanan nahkaisen vintage-olkalaukun kanssa. Hintavan, mutta hyvää kamaa pursuavan second hand kaupan nimeä en saa päähäni, mutta uskonpa, että asia järjestyy. (Huhuu Uslu, huhuu Turskakuningatar... )

Mahtavasta, rentouttavasta viikonlopusta mieleeni jäivät erinomaisen elämänasenteen omaavan ystäväni hellitä hetkeksi -henkiset keskustelut, Thorvald Meyers Gatanin lukuisat mukavat kuppilat sekä oivallisesti baariputken päässä sijainnut Deli de Luca, joka tarjosi laadukasta purtavaa yökulkijoille. Sekä lapsuudensuosikkini Brian Setzerin Americano, joka raikui tunnelmallisessa kämpässä heti laverilta unisena kömmittyämme. Ja mehän twistattiin.





lauantai 5. maaliskuuta 2011

Seiskan bileet ja No.7

Piipahdin viime viikolla työantajani Aller Median suurimman julkaisun Seiskan 19-vuotiskekkereissä. Vaikka yleensä pysyn juorulehtiskenestä takavasemmalla, paitsi kampaajan tuolissa istuessani, halusin kerran elämässäni nähdä Rooman lisäksi myös Seiskan bileet. Siis kukapa ei haluaisi tirkistellä mitä siellä aivan oikeasti tapahtuu.... Odotin innoissani pääseväni todistamaan tekotukkaisten, kahdeksaan sävyä liian ruskeakasvoisten missien kissatappelua vaikkapa Martina Aitolehden eksästä, sekä jonkun iskelmätähden itkukännejä. Todistaisin bileissä elämää suuremmat kohu-uutisten aiheet. Ja kun kutsukin ilmoitti railakkaasti "Tuksu lentää ja... OMG" oli minun mentävä.


Bileet olivat suhteellisen rauhalliset. Tosin poistuin paikalta enne pilkkua, koti vei voiton. Mutta siihen asti tunnelma oli todella rento. Eipä se kai miljardin ilmaisen viinapisteen myötä muuta voinut ollakaan.  Mukeissa virtasi Lapponiaa, Minttua, Elyseetä, Kahluaa, Laitilan olutta ja siidereitä... ties mitä. Maistelin sushia ja herkullista  seesamitonnikalaa. Järjestelyt olivat hulppeat ja harvoissa yritysbileissä ihmiset viihtyivät yhtä kauan. Siellä täällä vilisi uusien wanna be -hahmojen lisäksi vanhan mieltä lämmittäviä nostalgiapaloja: apua, tuolla on kohumanageri Hannele Laurila (Laura Voutilaisten bongannut ja sittemmin unholaan uponnut daaami), naistennaurattaja Kalle Kivimäki (Lindan tai vice versa hoito) ja Vesa Keskisen poliisityttöystävä, tiedättehän se vaalea, aivan maltillisen oloinen.

Myös ohjelmaa piisasi. Väki esiintymislavoilla vaihtui solkenaan Matti Nykäsestä Martina Aitolehteen ja hänen siippaansa. Petri "p-magneetti" Nygård tunki lavalle ja pois neljämetrisestä puhalletusta naisesta. Ja mistäpäs muusta p-magneetti kulkisi sisään ja ulos kuin siitä minkä huppariinsa painaa ja mistä lauluissaan uhoaa. Ja kun kahden jou muta fuka räpkänkstan rinnalle tuppasi timmiä naista bikineissä, joiden rinnalla hammaslanka haluaa laihdutuskuurille, mielessäni kävi vanha totuus mahtoiko Petri-pojalla olla puhe mistä puute. Toivoin, että Petri saisi nyt valtavasti läheisyyttä ja että hänen + ja - napansa todella vetäisivät sitä itseään, jotta artist saisi lauluihinsa uutta sykettä. Mutta yhden naisen levyraadin plussat tulivat omistautumisen ja paatoksen määrästä, se oli ihailtavaa. Että ehkäpä se laulunaihe tätä maailmaa sitten pyörittääkin.

Siellä pyörittävien voimien keskellä pääsin myös minkäs muun kuin kosmetiikkapurkkien kimppuun. Aikoinaan Sokoksissa myyty No.7 esitteli standillään ihonhoitoa. Pienen haastattelutuokion jälkeen olin tietoinen siitä, että tuotteita myydään taas mm.Sokoksissa. Maahantuojana toimii Transmeri, ja että tuotteissa spessua on se, että niissä kaikissa on erityinen antioksidanttisuoja, jonka tehtävänä on pitää niin uusiksi julkkutaivaan turhakkeiksi halajavat kuin meidät muutkin ripauksen sileämpänä. Heavenly Hydration Moisture Mask näytti herkulliselta pumppupullossa, ja se tuntui mukavan täyteläiseltä. Taidan hankkia sen yönaamioksi. Olen etsiskellyt hyvää kosteusnaamiota, jonka voisi jättää yön ajaksi vaikuttamaan. 

Kotona Seiskan lahjakassista paljastui mukava yllätys: Tallink risteilylahjakortti,uusin Seiska, jossa Tuksu kertoo tuoreen puolisonsa syöneen koiranruokaa, way to go Arto. Lisäksi pääsin kokeilemaan no: 7 Protect & Perfect Seerumia, joka lupaa häivyttää mm. bileistä aiheutuneet väsymyksen merkit. Koostumus tuntui mukavan geelimäiselle, ei liian ohuelle, joten aion ottaa sen kesällä aurinkovoiteiden alle lisähoitotuotteeksi, sillä hoitovoiteet eivät aurinkovoiteiden alle "mahdu". 

Niin, ja siitä Tuksusta. Hän oli aivan yhtä sekaisin kuin mitä kuvista ja videoista näkyy. Meikissäkään ei säästellä, Johanna ei ole vähempi on enempi -koulukunnassa kanssani. Olen aina ihmetellyt miksi nonparellit ja strösselit pitää erotella muotonsa vuoksi:. Miksi pyöreät ja pitkulaiset jälkiruokien koristeet eivät voi kulkea yhdellä nimellä, jota tarkennettaisiin sitten kauppalistassa adjektiiveilla. Nyt minua mietityttää, miten jatkossa keksin tai löydän nimet Tuksun kasvoilla lepääville glitterhippusille, helmiäispalleroille, hohdesäteille, heleytyskristalleille? Vinkkejä otetaan vastaan.
Ja ymmärrän nyt myös niiden Miss Helsinki ja muiden tekorusketuksen syvyyden. Tuksu on suhteellisen painava esikuva tuleville chat-juontajille myös meikkimaun suhteen. Se OMG... Tuksu lauloi Mannapuuroa ja mansikkaa, enkä ole ollenkaan sitä mieltä, että alkuperäiselle esitykselle olisi hävitty. Ja Tuksu todellakin lensi. Kaapelitehtaan Merikaapelihallin katossa prinsessakeinunsa avulla kuin taivaallinen enkeli. Mistä heräsi syvällinen pohdinta haluanko taivaaseen vai voisiko siellä helevetissäkin olla aivan jess meno. Ja sinne mennään Rooman kautta.

torstai 3. maaliskuuta 2011

Moido muovit! Voita Lifefactoryn lasinen juomapullosetti

No niin, vihdoinkin EU-komissio tunnusti sen, mistä Kanadassa ja Jenkeissä on tiedetty jo pitkään. BPA ei ole hyväksi lapsille,joten sitä sisältävä polykarbonaatti on julkistettu kielletyksi tuttipullojen ainekseksi 1.3.2011. Muistaakseni Hesarin artikkelin mukaan 80% Suomessa myytävistä tuttipulloista on nimenomaan polykarbonaatista. Suomalainen valmistaja kertoi silloin, että heillä ei ole tieto-taitoa valmistaa muunlaisia muovisia tuttiipulloja.

Kauppalehden artikkeli
kertoo, että komissio suosittelee jatkossa käytettäväksi ainoastaan lasisia tuttipulloja, muut muovit nähdään epämääräisinä. Vielä puolisen vuotta sitten EU ei kokenut BPA:ta vaarallisena, nyt siitä oleva näyttö saa puntit tutisemaan. BPA:n vahingoittava vaikutus kun ei tämänhetkisen tiedon mukaan perustu määrään, jolle altistutaan mm. juomapulloista tai ruoka-astioista liukevien aineiden vuoksi. Jutun ydin on siinä, että elimistö ylipäätään altistuu tuolle aineelle. BPA nimittäin on nk. hormonihäiritsijä. Viheliäisten hormonien toiminnan tuntee ainakin jokainen nainen, niiden vuoksi lauhkeakin mamma voi tiettyyn aikaan, huonoimmassa skenaariossa muuttua räyhääväksi paholaiseksi. Eli aivan kuten maalaisjärjellä voidaan päätellä: eipäs pelleillä hormonitoiminnan kanssa!

Vauvat ovat siis jatkossa paremmassa turvassa. Mutta kuten armas Hannu-kaverini Facebookissaa asiaa kommentoi "Ja aikuistet vauvat juo muovivichyä..." en voi sanoa kuin da! Kanadalaiset äänestivät aiheesta jaloillaan jo kaksi vuotta sitten: muovisten virvoitusjuomapullojen myynti laski kohun seurauksena.

Jotta myös me isot vauvat voimme elää ripauksen terveellisemmin,arvon Lifefactoryn lasisia 650 ml juomapulloja blogiini kirjautuneiden lukijoiden kesken.Osallistumisaikaa viikko: kerro suosikkivärisi kuudesta 11.3. mennessä. Arvon 3 x 2 samanvärisen pullon setin, sillä hyviä asioita ei saa omia, vaan ne pitää jakaa rakkaiden kanssa.

P.S. Lasipullon avulla olen lopettanut pullotetun veden ostamisen, mikä näin jälkikäteen ajatellen oli melkoinen synti, sillä Suomessa on mahtava vesijohtovesi. Eikä merenpohjat kaipaa yhtään enempää muovisälää sekoittamaan merenelävien eloja ja oloja. Pullovesi tökkii myös siksi, koska luin mEWA:n, Environmental Working Group -ekoyhteistön tiedottesta, että 170 heidän haastattelemastaan pullovesifirmasta 90% jätti vastaamatta yhteistön kyselyyn, jossa selvitettiin mm. veden alkuperää. Miljoonan jäsenen yhteisössä luulisi olevan jo riittävsti voimaa tuoda asioita ilmi. Toisaalta missään ei ole ilmeisesti säädetty, että mielikuvamarkkinoinnin "Alppien rinteiltä tippa kerrallaan lypsetty lähdevesi" todella tulee olla sitä itseään. Juomalla vesijohtovettä säästät siis ympäristöä (muovijäte, rahtikulut, saasteet rahdista...you name it). Sekä lasipulloista juomalla vähennät myös kemikaalialtistusta. Ugh!

P.S. Lifefactorya tuo maahan Big Small Company Oy, minun ja mieheni omistama pieni suuri perheyritys, jonka missio on tarjota ihmisille parempia valintoja, etenkin vauvatuotteiden kohdalla. Meistä vekarat ansaitseva sen. Vastaan siis mielelläni kysymyksiin tuotteistamme.


Kuka sanoi, ettei voi olla nätti ja fiksu yhtä aikaa? Boooooring... Näissä kaunokeissa ei ole BPA:ta, ftalaatteja, PVC:tä, lyijyä, lateksia tai polykarbonaattia.

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Seitsemän vuotta nuorentava huulipuna

Kaksi vuotta lapsen kanssa kotona ovat tehneet tehtävänsä. Näytän pääasiassa kotiäidiltä. Olen siis paitsi kroonisesti väsynyt, myös väsyneen näköinen. Siksi parikymppisen ystäväni tupareihin vääntäytyminen lauantai-iltana tuntui ylivoimaiselta tehtävältä. Mutta ihanan ihmisen vuoksi sitä menee mihin vaan.

Sinkkukaksiossa ihastelin kakskyt ja hyvin vähän risat -naisten paitsi iloisia silmiä, pinkeän sileää ihoa ja kepeitä kommentteja, myös järkevää suhtautumista juhlinnan ja opiskelujen / työn tasapainottamiseen. Moni kun ainakin alkuillasta aikoi jatkaa matkaa kotikoloa, ei baaria kohti.

Sitä ennen selviteltiin tietysti toisilleen viraiden ihmisten taustat. En ollut koulu- tai työkaveri vaan alunprin juhlakalun äidin työkaveri. Luoja, en ole koskaan tuntenut oloani niin vanhaksi. Olen siis Pian Kolmekymmentäviisivuotias. Mutta elämä ei ole mustavalkoista, sain paitsi uuden statuksen, myös elämäni kohteliaisuuden. Tai siltä se siinä hetkessä tuntui. Sitä ei kuulemma olisi ikinä uskonut. Että olen Kolmekymmentäviisivuotias, vaan minut rankattiin "korkeintaan 28veeksi". Samainen ihana keijukainen kertoi asiaa illan aikana muillekin, jotka kysyivät olenko emännän koulu- vai työkaveri. Että siis voitteko uskoa...

Voi sisäisen hymyn määrää. Pohdin ilmeisen raikkaan olemukseni ydintä. Uuden seitsemän vuotta nuoremman lookini salaisuudeksi tiivistyi Shiseidon oranssinen huultenrajauskynä (sävy OR310) sekä saman sarjan Shimmering Rouge OR405. Korallinen puna teki tosi hyvää ihon sävylle. Ja kun rajaus ja puna kumpikin pysyvät erityisen hyvin, suosittelen hankkimaan samankaltaisen pikakaunistajan meikkipussiin.

Siinä määrin asia kihahti hattuuni, että kun leijuin tupareista kotimatkalla pitsa- ja olutostoksille leffamyöhäisiltaa varten pohdin kassajonossa pyytääköhän myyjä henkkareita.


Piste iin päälle

tiistai 11. tammikuuta 2011

Net-a-Porter avaa miesten verkkokaupan MR PORTERin

Sain juuri kutsun liittyä pian avattavan MR PORTER-verkkokaupan perustajajäseneksi. Olen ilmeisesti eKä (ennen Kotiäitiyttä) ) vinguttanut luottokorttiani riittävästi kaupan perustajan ensimmäisessä verkkokaupassa Net-a-Porter.comissa. Taas kerran ihastelin yrityksen uutta mahtavaa markkinointikikkaa. Voisiko muotihullulle olla ihanampaa kuin olla muotimyymälän perustajajäsen, vaikka minulla ei ole hajuakaan onko siitä minulle mitään hyötyä, paitsi että saan perustajajäsenenä ajantasaista tietoa putiikin avaamisesta. Näinä huonon palvelun (ketjulähtöisen) aikoina ihmiselle tuntuu riittävän se, että häntä muistetaan edes ryhmäsähköpostilla. Näpyttelin kutsun myös parille tutulle miehelle, joiden uskoisin iloitsevan moisesta elämää komistavasta, helposta ostotavasta.

Olenkin odotellut, koska maailmanmerkkejä myyvä lempikauppani Net a Porter valtaa myös miesten vaatteiden myyntikentän. Pian. Pidän teidät ajan tasalla.

perjantai 7. tammikuuta 2011

Blake Lively Chanelin Madamoiselle -käsilaukkujen mannekiiniksi

 
Mainiota uutta vuotta!!!
  
Yksi on varmaa: jenkkitähti Blake Livelyn käsilaukkukokoelma on tänäkin vuonna valtaisampi kuin omani. Sen takaa juuri tehty sopimus Karl Lagerfeldin valitsemana Chanelin Madamoiselle -käsilaukkulinjan lähettiläänä. Työ on varmasti tosi rankkaa, yhtä kokkarointia ja jatkuvaa hymyilemistä Chaneleissa. Itselleni tuottaisi vaikeuksia myös valita aamuisin vain yksi veska käsipuoleen. Ehkäpä tulevan sesongin kuumista kuumin on: yksi kumpaankin kainaloon. Enkä puhu suunnittelijoista.

Rakas Blaken päiväkirja, uuden vuoden lupaukseni: ei enää tällaisia paskaduuneja...