Kaksi vuotta lapsen kanssa kotona ovat tehneet tehtävänsä. Näytän pääasiassa kotiäidiltä. Olen siis paitsi kroonisesti väsynyt, myös väsyneen näköinen. Siksi parikymppisen ystäväni tupareihin vääntäytyminen lauantai-iltana tuntui ylivoimaiselta tehtävältä. Mutta ihanan ihmisen vuoksi sitä menee mihin vaan.
Sinkkukaksiossa ihastelin kakskyt ja hyvin vähän risat -naisten paitsi iloisia silmiä, pinkeän sileää ihoa ja kepeitä kommentteja, myös järkevää suhtautumista juhlinnan ja opiskelujen / työn tasapainottamiseen. Moni kun ainakin alkuillasta aikoi jatkaa matkaa kotikoloa, ei baaria kohti.
Sitä ennen selviteltiin tietysti toisilleen viraiden ihmisten taustat. En ollut koulu- tai työkaveri vaan alunprin juhlakalun äidin työkaveri. Luoja, en ole koskaan tuntenut oloani niin vanhaksi. Olen siis Pian Kolmekymmentäviisivuotias. Mutta elämä ei ole mustavalkoista, sain paitsi uuden statuksen, myös elämäni kohteliaisuuden. Tai siltä se siinä hetkessä tuntui. Sitä ei kuulemma olisi ikinä uskonut. Että olen Kolmekymmentäviisivuotias, vaan minut rankattiin "korkeintaan 28veeksi". Samainen ihana keijukainen kertoi asiaa illan aikana muillekin, jotka kysyivät olenko emännän koulu- vai työkaveri. Että siis voitteko uskoa...
Voi sisäisen hymyn määrää. Pohdin ilmeisen raikkaan olemukseni ydintä. Uuden seitsemän vuotta nuoremman lookini salaisuudeksi tiivistyi Shiseidon oranssinen huultenrajauskynä (sävy OR310) sekä saman sarjan Shimmering Rouge OR405. Korallinen puna teki tosi hyvää ihon sävylle. Ja kun rajaus ja puna kumpikin pysyvät erityisen hyvin, suosittelen hankkimaan samankaltaisen pikakaunistajan meikkipussiin.
Siinä määrin asia kihahti hattuuni, että kun leijuin tupareista kotimatkalla pitsa- ja olutostoksille leffamyöhäisiltaa varten pohdin kassajonossa pyytääköhän myyjä henkkareita.
Piste iin päälle
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti